keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Ihastukseni chiliin

Olen jotenkin höpsähtänyt noihin chileihin. Ne on vaan niin kauniita, pieni vaativuus kasvatuksessa pitää mielenkiintoa yllä, olen ihminen joka arvostaa enemmän sitä, minkä eteen joutuu näkemään vaivaa.

Eilen meinasin panikoitua, kun kasvihuoneessa oli yksi Cayanne Long Slim puskista kaatunut aivan kumolleen oman painonsa alla! Äkkiä vaan naruja tueksi ja keppiä painavampien oksien alle.
Siinä touhutessani huomasin vienon ihanan tuoksun, luulin että tytär on laittanut jotain ihanaa hajuvettä, vaan ei, se olikin Cayanne jonka kukat tuoksuivat ihan uskomattoman hyvälle!


Suurin osa kukista on jo karissut, tilalla on pienen pieniä pepperonin alkuja, mutta ne muutamat kukat joita vielä on, tuoksuvat niiiiiiin hyvältä!

Viime vuonna kasvattelin vain helppoa lemon drop chiliä, joka on kasvutyyliltään hyvin samanlainen kuin tämä long slim, hyvin satoisakin ja mies siitä piti aivan erityisen paljon, potkuakin löytyi niin että 1/4 kuivatun palan pureskelusta sai puhallella hyvän matkaa toista tuntia, mutta Lemon dropin maku on sitruunaisen miellyttävä.

Nyt kasvamassa on myös Scotch Bonnet choclad, joka sekin alkaa tuottamaan satoa, nämä taimet yritän talvehdittaa. Näiden chilien kauneus on lumonnut minut, onko se näiden isot terhekat lehdet, kaunis väri, paksu puinen runko, mikä lie, mutta olen aivan myyty. Vaikka silkkikurkkuna tiedän, että en tule muruakaan näistä hedelmistä maistamaan, niin kasvatan näitä enemmän kuin mielelläni.



Samaa kategoriaa kauneudessa on tulisin lajikkeeni Trinidad Scorpion, joka kasvaa vain äärettömän hitaasti, veikkaan että hyvällä tuurilla satoa saadaan vasta talvella tästä, tai ensi vuonna...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti